Rakkaus junassa

Taustalla soi MEightTreen We own the sky, ja mun silmät omistaa sut ja sun mut.

Eikä se hakkailu rinnan kohdalla lopu ennen kuin sä nouset pois junasta Kirkkonummen kohdalla.

Vilkaiset vielä - mä huokaan.

Tyhmä, tyhmä, tyhmät, miksi en/et tullut vieläkään juttelemaan? Huomenna tai vasta muutaman päivän päästä sama tapahtuu uudelleen.

Uudelleen ja taas.

Tätä on kestänyt jo vaikka kuinka kauan.

Mä mietin että oletko vielä sen saman naisen kanssa. Sen jonka kanssa näin sut pari kertaa kaksi vuotta sitten syksyllä. Et kai sä tekisi niin?

Nolaanko mä itseni ja sut,
jos nyt tulen sun luokse ja sanon ´hei´?

 

Rakkauden talvi

Helvetin kylmä talvi vuonna 2010.

Mä kiristelin hampaita ja lauoin ärräpäitä kun herättiin lämpimästä sängystä hiukset sotkussa jäätävään kylmyyteen.

Sun punaisessa Polossa ei edes toiminut lämmitys ja harvoin se edes starttasi alle viidessa minuutissa siinä pakkasessa.

Mulla oli kauhea kiire kotiin aina - seuraavana päivänä taas koulua.

Mä niin vihasin niitä hetkiä, mutta nyt se kaikki tuntuu vaan niin tajuttoman turhalta ja hauskalta.

 

 

se tunne - mikä lie

sen tunteen tietää vain ne ihmiset, jotka on sisällä siinä hetkessä - tasan kello 23.03 taikka kello kuusi aamulla.

siksi siitä ei osata puhua toisten kanssa.

 

 

Purppuraa, perkele

Puhun liikaa, kuuntelen liikaa, ajattelen liikaa,
ja se kaikki johtuu susta.

Lakkaan kynteni keltaisella, sinisellä, purppuralla tai sillä vanhalla samalla mustalla, riippuu ihan siitä millä tuulella satun olemaan.

Ajattelen sua aina aamuisin, päivisin, ja iltaisin
ennen nukahtamista, ja taidat sä mun unissakin seikkailla, tiiäthän sä? (joo, aika kliseistä)

Mutta mä en helvetti ymmärrä,
miksi sulle on niin vaikea kertoa tätä?
(vaikka mun kynnetkin on lakattu purppuralla.)

 

 

Sen kaiken meidän yhteisen

torjutuksi tulleena
sitä on alottamassa aina uuden elämän,
lupautuu unohtamaan sen ihmisen, typerän.
sotkee ja tuhoaa,
sen kaiken meidän yhteisen,
jollaista ei koskaan edes ollut.

sitä toivoo ja muka niin tietää,
että onni kävelee kohdalle.
eikä kestä kauaa, kun on taas
päiväkirjan sivuja repimässä,
ja lähikaupassa
suklaata ja nenäliinoja etsimässä.